Hessun 50-vuotisjuhlapuhe
23.1.2021
(kirjoitettu 8.5.2007)
Hyvät juhlavieraat. Tämän puheen pitäminen on helpoin puheen pitäminen, mitä minulla on koskaan ollut. 14 vuotta sitten mentorini Mikael Frisk pyysi minua miettimään omaa 50-vuotisjuhlapuhettani. Niinpä tämä puhe on kirjoitettu jo 14 vuotta sitten ja minulla on siitä saakka ollut aikaa harjoitella tätä. Eli nyt ei ainakaan voi sanoa, ettei olisi ollut aikaa valmistautua.
Valmentaminen oli jo silloin 14 vuotta intohimoni. Olin oikeastaan aika mielenkiintoisessa elämänvaiheessa. Toisaalta olin löytänyt jotakin uutta, toisaalta jatkanut samaa intohimoani, joka oli silloinkin jatkunut jo 21 vuotta. Olin ollut Novetoksessa silloin 3 vuotta ja coaching oli työtapa, jossa tunsin, että kaikki se mitä olen työssä ja elämässä oppinut, yhdistyy tavalla, jolla saa oikeasti tuloksia aikaan ja autettua valmennettavia löytämään uusia oivalluksia.
Nyt olen tosiaan valmentanut jo 35 vuotta, vaikka valmentamisen kohteet ovatkin vaihdelleet vuosien aikana. Kaikki alkoi urheiluvalmentamisesta ja niin kuin monesti käy, niin samaan alkupisteeseen olen osaltani myös päätynyt. Toivottavasti olen kuitenkin kehittynyt tässä vuosien myötä…;)
Mikä minua valmentamisessa oikein on viehättänyt?
Tietysti se perusajatus, että olen saanut olla mukana auttamassa ihmisiä kehittymään, oivaltamaan ja löytämään omia innostuksen lähteitään. On ollut upeaa nähdä se, kun ihmiset ovat pystyneet ylittämään omia rajojaan ja löytämään itsestään voimavaroja, joiden he luulivat olleen kadoksissa tai joiden olemassaolosta he eivät ole osanneet edes uneksia.
Olen ollut Onnenpekka. Tielleni on tullut ihmisiä, jotka ovat auttaneet minua saavuttamaan omia unelmiani. Toisaalta omat valmennettavani ovat olleet poikkeuksetta ihmisiä, jotka ovat halunneet jotakin kiihkeästi. Joskus halun kohde on ollut selvä, joskus sitä on pitänyt etsiä hieman pidempään. Kiitos siitä kaikille teille, jotka olette olleet mukana tällä omalla matkallani.
15 vuotta sitten haaveilin, että näinä vuosina olen ollut Suomen seuraavan Jorma Ollilan henkilökohtaisena coachina koko vuoden. Niin ei kuitenkaan käynyt, vaikka lähes.
Viime vuonna minulla oli tosi mielenkiintoinen vuosi. Sen lisäksi että olen saanut toimia yhden Suomen merkittävimmän toimitusjohtajan coachina, olen myös ollut ensimmäisen maailman parhaaksi valitun suomalaisten jalkapalloilijan psyykkisenä valmentajana. Näiden töiden yhdistäminen on ollut yllättävänkin helppoa, tosin sen takia, että he kummatkin ovat ymmärtäneet kuinka paljon hyötyä meille kaikille kolmelle on ollut siitä, että olen saanut jatkuvasti ideoita täysin erilaisista maailmoista, joita on voitu hyödyntää myös toisen työssä.
Valmentamisessa paras asia on se, että siinä kehittyy itse samaan aikaan valmennettavien kanssa. Kysehän on yhteisestä matkasta, jonka aikana löydetään juuri näille ihmisille sopivat toimintatavat. Tämä on tullut tosiaankin todistetuksi aina silloin kun olemme tavanneet kolmistaan. Itselleni ei ole paljon puheenvuoroja jäänyt kun nämä kaksi ideoivat toisilleen erilaisia harjoitus- ja kehitysohjelmia. Tosin näiden kavereiden kilpailuvietti on sitä luokkaa, että he innostuisivat mistä tahansa, joka liittyy itsensä voittamiseen. Siitä paras esimerkki on se, että viime kesänä kesämökillämme pelasimme 6 tuntia mölkkyä, koska kukaan ei suostunut häviämään viimeistä peliä. Minun piti tietysti lopulta valmentajana uhrautua siihen. ;)
Yksi suurimpia iloja näiden vuosien aikana on ollut myös se, että olen saanut toimia muiden valmentajien valmentajana. Joka kuukausittaiset retkemme Nuuksion järville ja keskustelut leiritulen ääressä ovat olleet jotakin sellaista, josta en luopuisi missään muodossa. Kun perustin aikoinaan ensimmäisen yritykseni, sen nimeksi tuli Leiritulen tähdet. Uskoin, että syvää oppimista ja uusia oivalluksia tapahtuisi parhaiten sellaisessa mielentilassa, mikä syntyy kun istutaan yhdessä leiritulen ääressä. Ja heti mieleeni tuli elokuun kuutamo-ilta, jonka tähdet loistaisivat.
Kun 7 vuotta sitten aloitimme nämä kuukausittaiset valmentaja-illat, se alkoi elokuisena iltana. Tosin sen olin ajoittanut vain sen takia, että saisin tähän puheeseen edes hivenen draamaa. Siitä saakka nämä valmentajien illat ovat jatkuneet. Upeaa on ollut se, että kaikkien eri alojen valmentajat ovat voineet kokoontua yhteen. Rakastan niitä hetkiä kun laulunopettajat ja painivalmentajat ovat ottaneet yhteen ja väitelleet räiskyvästi. Aina niiden hetkien jälkeen olemme kaikki olleet taas hitusen viisaampia.
Olen ollut etuoikeutettu. Mutta samalla olen halunnut elää niin kuin opetan. Koska kaikki kokemukseni valmennettavieni kanssa on todistanut minulle, että ihmiset voivat saavuttaa unelmiaan, olen halunnut toteuttaa myös omani.
Siksipä en voinut muuttanut tätäkään puhettani, vaan muutin elämäni sen puheen kaltaiseksi. Se oli tietysti ihana ja iloinen muutos, jota on ollut haastavaa tavoitella. Se muutos on ollut sekä hauska että opettavainen. Olen myös ylpeä siitä, mitä kaikkea minä itse ja me suomalaiset valmentajat olemme saaneet aikaan viimeisinä vuosina. Siitä kertoo myös se, että Suomi on viimeiset vuodet elänyt menestystarinoiden aikaa. Toki olemme saaneet uusia olympia- ja euroviisuvoittajia, mutta tärkeämpää on tavallisten ihmisten menestystarinat. Kuka olisi uskonut, että avioerot ja itsemurhat kääntyvät laskuun, työnilo on palannut työpaikoille ja suomalaiset ovat nykyään onnellisia muiden, jopa naapureidensa onnistumisista? Meidän valmentajien rooli on voinut olla mitätön tässä muutoksessa. Silti olen onnellinen, että olen saanut tehdä työtä, joka on ainakin pyrkinyt viime kädessä näihin samoihin tavoitteisiin. Sillä viime kädessä maailman muuttaminen parempaan suuntaan pitää olla tavoitteena myös arkisessa tekemisessämme. Myös koko maailma on tällä hetkellä onnellisempi ja rauhallisempi, mihin kukaan uskoi 14 vuotta sitten. Ja siitä maailman muutoksesta meidän kaikkien ihmisten tulee olla ylpeitä. Me olemme sen tehneet.
Kiitoksia kaikille tästä uskaliaasta yrityksestä muuttaa maailma paremmaksi. Tänäänkin on oikea hetki nauttia siitä muutoksesta.